SESONGIN ULKOPUOLELLA RUUHKATTOMASTI REPOVEDELLE

Makaan pimeässä teltassa keskellä Repoveden kansallispuistoa ja tuijotan kattoa. Mielessäni on juuri valokuvaamani syysusvan pettämä yömaisema muutaman metrin päässä teltastani. Kaikki ne miljardit tähdet loistavat edelleen silmissäni ja mietin, miten ulkona voikaan olla niin kaunista. Tämä on ehkä yksi upeimmista syysöistä mitä olen viettänyt Etelä-Suomessa ulkona.

Olen kuullut paljon Repoveden suurista kävijämääristä, mutta alueella tuntuu nyt olevan hiljaista. On lokakuu ja ruska on parhaimmillaan. Parkkipaikalla on muutama auto, mutta muita kulkijoita ei näkynyt aiemmin päivällä missään.  

Kuten normaalistikin, minua jännittää. Olen yksin pimeässä metsässä ja makaan makuupussissani teltan suojissa. Käyn ajatuksissani läpi perinteiset skenaariot, mitkä kaikki asiat pelottavat. Pian ymmärrettyäni listani järjettömyyden, luovun pelon tunteista. Ainakin hetkellisesti. Laitan pienen telttavalon päälle, ja se rohkaisee minua nukahtamaan. 

Aiemmin viikolla yönyli retkeä suunnitellessani sain vinkin reitistä, jonka nimi oli houkuttelevasti Koppelon kierros. Karttaa tutkiessani huomasin kauniin näköisen tulipaikan reitin varrella, vieläpä kohtuullisen matkan päässä parkkipaikalta ja tarkastin, että tulipaikka Talas löytyi sallittujen telttailualueiden listalta. Olen käynyt Repovedellä melontavaelluksella syyaikaan, joten tälle retkelle päätin lähteä reppu selässä, vaikka kanoottikin olisi ollut mahdollista vuokrata.

Olen saapunut tulipaikalle vasta myöhään illalla, joten suunnitelmani on nukkua rauhallinen yö teltassa kauniilla paikalla ja lähteä aamusta kiertämään Koppelon kierrosta.

 Tulipaikan läheltä löytyy puuliiteri, jonka puita voi käyttää vapaasti, mutta tietysti säästeliäästi. Pilkoin illallisen valmistusta varten muutaman polttopuun ja lisäksi pari pienempää sytykepuuta itselleni ja seuraaville tulipaikalla vieraileville. Ymmärrettävistä syistä liiterin puut ovat isoja ja ne pitää sekä sahata, että pilkkoa kirveellä. Puuta kuluu tällaisilla paikoilla varmasti todella paljon, mutta samalla huomaan miettiväni, kuinka olisin valmis maksamaan pienen käyntimaksun puistosta, jos puut olisivat valmiiksi pilkottuja.

On aika lopettaa ajattelu ja nukahtaa. Tämä on minulle maastossa aina helpommin sanottu, kuin tehty. Kaverin kanssa retkellä nukahdan hetkessä, mutta vilkas mielikuvitus pitää aina yksin ollessa hereillä hetken, jos toisenkin.  

Tällä kertaa vilkkaan mielikuvituksen seuraksi tulee toinen häiriö. Hiiri kipittelee telttani päällä ja muistan, että unohdin osan ruuista rinkkaan. Takki päälle, kengät jalkaan ja ruuat puussa roikkuvaan pussiin muiden elintarvikkeiden kanssa.

Nukun yön ilman häiriötekijöitä ja herään aamulla käen kukkumiseen. Pakkaan varusteet ja päätän viedä teltan ja muut painavammat retkeilyvarusteet takaisin autolle ennen Koppelon kierrokselle lähtemistä. Teltan ja makuupussin tilalle rinkkaan tulee kameran jalusta ja muutama lisälinssi.

Koppelon kierros on 8,3 km pitkä rengasreitti, ja sen varrelta löytyy niin kaunista järvimaisemaa, jylhiä maisemia korkeiden kallioiden päältä, kuin ikivanhaa sammaltunutta metsääkin. Nimensä mukaisesti reitin varrella asustelee myös koppeloita. Yritän kulkea hiljaa ja ympäristöä tarkkaillen, mutta en valitettavasti tällä kertaa näe vilaustakaan koppelosta.

Jään nauttimaan eväsleipiä korkean kallion päälle, josta on upea näkymä koko Tervajärvelle. Järvellä on useampia kauniita pieniä saaria ja alan haaveilla ilmakuvista. Tarkastan DroneInfo-applikaatiosta, millaiset säännöt alueella ovat ja huomaan järven kuuluvan kieltoalueeseen. Läheisyydessä toimiva Pahkajärven harjoitus- ja varoma-alue on varmaankin syy tälle, enkä jää harmittelemaan asiaa sen enempää.

Muutamia kilometrejä käveltyäni tulen uskomattomaan satumetsään. Kallioita koristavat vehreät sammalpeitteet, ja vanhoja kuusia ja mäntyjä on joka puolella. Tekisi mieli mennä keskelle tätä upeaa sammalmetsää ja alkaa kuvaamaan, mutta kansallispuistoissa poluilta poikkeaminen on kielletty juuri sen vuoksi, että koskematon luonto polun vierellä pysyisi koskemattomana. Herkästi tallottavassa sammalikossa ja koko metsässä asuu lukemattomia eläin- ja kasvilajeja, joista meillä retkeilijöillä ei ole välttämättä mitään tietoa. Sen vuoksi on tärkeää vain luottaa meille annettuihin sääntöihin kyseenalaistamatta niitä.

Kansallispuistojen kävijämäärät ovat olleen nousussa jo vuosia, ja viimeisten muutaman vuoden aikana määrät ovat olleet ennätysmäiset. Kansallispuistoissa ja muualla luonnossa retkeilyllä on varmasti uskomattoman paljon positiivisia vaikutuksia meihin hyvinvointimme ja luonnontuntemuksen saralta, mutta luonnolle meidän vierailumme on aina rasite. Sen vuoksi kävijämäärien kasvettua radikaalisti on yhä tärkeämpää noudattaa kansallispuistojen sääntöjä ja aiheuttaa luonnolle mahdollisimman vähän vahinkoa siellä vieraillessamme.

Koppelon kierroksen viimeiset mutkat häämöttävät edessä ja näen jo vilauksen parkkipaikasta. Retki on ollut ihana. Mieleni ja elimistöni oli selkeästi kaivannut tällaista pientä irtautumista arjesta ja syksyn normaaleista rutiineista. Oli ihanaa käydä täällä juuri nyt rauhallisempaan aikaan ja saada nauttia luonnon tarjoamasta terapiahetkestä ihan yksikseni.